Säätämisestä

Olen lomalla. Minun tapauksessani se tarkoittaa vapaata vaeltamista, olemista ja ihmettelyä ilman aikatauluja ja suunnitelmia. Ja 4 viikon verran tyhjää kalenteria.

Vaikka olen yleisesti hyvä päätöksenteossa, olen aina ollut vähän huono sopimaan tekemisiä ja tapaamisia etukäteen. Etenkin lomalla. Minä kun en etukäteen tiedä miltä minusta suunnitellulla tapahtumahetkellä tuntuu. Eli huvittaako vaiko ei. Haluan säilyttää vapauden tai vähintäänkin illuusion siitä. Itsekästä tai ei, mutta koen olevani parhaimmillani spontaaneissa tilanteissa ja tekemisissä. En pety, jos muille ei käykään silloin kun minulla sattuu olemaan sopiva fiilis. Olen valmis riskiin, enkä todellakaan halua pitää ketään "varalla". En kuitenkaan koe olevani yksinäinen susi, vaan ystävät ovat minulle tärkeitä.

Edellä mainitusta ominaisuudestani johtuen minua kummastuttaa kovasti julmettu lomamatkojen kanssa säätäminen. Usein tuntuu, että arki on monelle jokin pakollinen paha ja lomamatka sitä oikeaa elämää, joka on etukäteen käsikirjoitettu unelmien tila. Niskat kiristyvät jo ennen lomaa, kun huoli loman onnistumisesta ja panos-tuotossuhteesta tikittää takaraivossa. Entäpä jos lomasäätäjät tekisivätkin ensin normi arjesta mahdollisimman omannäköistä ja mukavaa, sen päälle sitten heittelisivät reppua selkään tai laukkua hihnalle kun hetki näyttää sopivalta tai vain tuntuu siltä. Tai vähintäänkin niin, että jättäisi lomalla omien fiilisten haistelulle ja haahuilulle edes jonkin verran matkaoppaiden ulkopuolelle sijoittuvaa tilaa. Loma ja reissaaminen ei silloin olisi arjesta pakenemista, vaan sen maustamista, ilman täydellisen odotusta. Se voisi olla vähän kuin ex tempore makeanhimoon tehty mansikkakakku, jonka maku muotoutuu jääkaapin sisällön mukaan. Sen ulkomuoto ei välttämättä saa aikaiseksi pyörtymisiä, mutta maku ja tuoksu tuntuvat takaraivossa asti.

Lomailuun voisikin mielestäni liittää rutkasti "tästä tuli nyt tällainen" -ajattelua.  Eli esim. matkan onnistuminen ei määrittyisi kohteen ajankohtaisuuden, nähtävyyksien määrän tai muun toissijaisen seikan varaan. Mallorca ja Maaninka olisivat siis tasaveroisia kohteita ja merkityksellistä olisi se, mitä matkasta jää mieleen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ne tilanteet, jolloin joku on mennyt pieleen, ovat niitä joita muistellaan myöhemmin. Mieleeni on jäänyt mm. eräs Lissabonin reissu, jossa tiettyä ruokalajia metsästettyäni päädyin silloisen poikaystäväni kanssa eleettömän tyylikkään julkisivun (=jykevä ovi ja ruokalista, ikkunoita ei kadulle ollut...) hämäämänä ruokailemaan paikalliseen luksusbordelliin. Todellisuus paljastui meille sinisilmäisille varsin pian ja ruoan odottaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Jälkiruoka jäi todellakin tilaamatta, vaikka ruoan maussa ei ollut mitään moittimista. Vaikka kokemuksista aina viisastuukin, ei yllätyksiltä voi onneksi välttyä, juuri ne tekevät elämästä ja lomasta sellaisen, josta riittää kerrottavaa ja muisteltavaa myöhemminkin. Lissabon on tänään aika kaukana, mutta voisihan sitä piipahtaa hellepäivän kunniaksi vaikka Saimaan Rysän terassilla, joka sekin on elämys vailla vertaa.  Huomisesta tai ensi viikosta ei taas ole mitään hajua - ihanaa! Lotta loves loma.